Erich Hoepner : Nazi Germany

Erich Hoepner : Nazi Germany


We are searching data for your request:

Forums and discussions:
Manuals and reference books:
Data from registers:
Wait the end of the search in all databases.
Upon completion, a link will appear to access the found materials.

Erich Hoepner was born in Frankfurt Germany on 14th September, 1886. He joined the German Army and after the First World War he was a member of the Freikorps.

Hoepner remained in the army and by 1938 had reached the rank of Major General and was head of 1st Light Division and took part in the invasion of Czechoslovakia and Poland.

In March 1939 Hoepner succeeded Heinz Guderian as head of the 16th Army Corps and the following year led his troops in France and chased Allied troops to Dunkirk.

Hoepner also took part in Operation Barbarossa where he commanded the 4th Panzer Army. His troops attacked Leningrad before being transferred to the AG Centre and fought under Gunther von Kluge on the advance to Moscow.

By 5th December, 1941, Hoepner was only 20 miles north of the capital. However, following a counter-attack by the Red Army, Hoepner decided to withdraw his troops to save them from annihilation. Adolf Hitler was furious when he heard the news and Hoepner was cashiered. After protests from senior figures in the German Army, Hoepner was allowed to retire and was able to retain his pension rights.

In 1944 Hoepner joined the plot to overthrow Adolf Hitler . After the failed July Plot Hoepner was arrested and after being found guilty of treason was hanged at Ploetzwnsee Prison on 8th August, 1944.


Charles Darwin’s 1859 book, On the Origin of Species revolutionised accepted thought about biology. According to his theory of evolution, only the plants and animals best adapted to their environment survive to reproduce and transfer their genes to the next generation.

This was a scientific theory focused on explaining observations about biological diversity and why different species of plants and animals look different. Darwin borrowed popular concepts from Herbert Spencer and Thomas Malthus to help convey his ideas to the public.

Despite being a highly universal theory, it is widely accepted now that the Darwinian view of the world does not transfer effectively to every element of life.

Historically, some have transplanted Darwin’s ideas uneasily and imperfectly onto social analysis. The product was ‘Social Darwinism’. The idea is that the evolutionary processes in natural history have parallels in social history, that their same rules apply. Therefore humanity should embrace the natural course of history.

Rather than Darwin, Social Darwinism is derived most directly from the writings of Herbert Spencer, who believed that human societies developed like natural organisms.

He conceived the idea of the struggle for survival, and suggested that this drove an inevitable progress in society. It broadly meant evolving from the barbarian stage of society to the industrial stage. It was Spencer who coined the term ‘survival of the fittest.’

He opposed any laws that helped workers, the poor, and those he deemed genetically weak. Of the infirm and incapacitated, Spencer once stated, ‘It is better that they should die.’

Although Spencer was responsible for much of the foundational discourse of Social Darwinism, Darwin did say that human progress was driven by evolutionary processes – that human intelligence was refined by competition. Finally, the actual term ‘Social Darwinism’ was originally coined by Thomas Malthus, who is better remembered for his iron rule of nature and the concept of ‘struggle for existence’.

To those who followed Spencer and Malthus, Darwin’s theory appeared to confirm what they already believed to be true about human society with science.

Portrait of Thomas Robert Malthus (Image Credit: John Linnell / Wellcome Collection / CC).


Sisällysluettelo

Hoepner syntyi Frankfurt an der Oderissa 1886. Hänen isänsä oli armeijan lääkintäupseeri Kurt Hoepner ja äitinsä Elisabeth o.s. Kienast. Pian hänen syntymänsä jälkeen perhe muutti Charlottenburgiin, jonne isä-Kurt perusti vastaanoton. Erich varttui ja kävi koulua kaupungissa. [1] Hän kirjoitti ylioppilaaksi Keisarinna Augustan lukion parhaana ja sai arvonimen primus omnium. [3] Hän menestyi erityisesti historiallisissa ja kansallisissa aineissa. Hoepner käsitteli kirjoittamissaan kouluesseissä mielellään vapauden tärkeyttä. [4]

Maaliskuussa 1905 pian lukion jälkeen Hoepner liittyi upseerioppilaaksi Metziin sijoitettuun schleswigholsteinilaiseen 13. rakuunarykmenttiin. Hänet ylennettiin vänrikiksi vielä saman vuoden marraskuussa ja luutnantiksi seuraavan vuoden elokuussa. [5] Arvioinnissa luutnantti Hoepneria kehuttiin erityisesti ihmissuhdetaidoista. Lomansa hän vietti mielellään Nancyssa ja Pariisissa tutustumassa huolettomaan ranskalaiseen elämäntyyliin. [4]

Vuonna 1910 Hoepner meni naimisiin charlottenburgilaisen kauppaneuvoksen tyttären Irma Gebauerin kanssa. [6] Irma oli Hoepnerin nuoruudenrakkaus, ja pari oli tuntenut toisensa jo muutaman vuoden. Avioliitosta syntyi kaksi lasta, tytär ja poika. [4] Hoepnerin kadettiaika päättyi vuonna 1911, ja hänestä tuli rykmenttinsä adjutantti. Hän palveli tehtävässä kaksi vuotta, kunnes siirtyi opiskelemaan Preussin sotakorkeakouluun Berliiniin lokakuussa 1913. [1] Helmikuussa 1914 hänet ylennettiin yliluutnantiksi. [5]

Hoepnerin opinnot keskeytyivät, kun ensimmäinen maailmansota syttyi ja hänet komennettiin aseupseeriksi XVI armeijakunnan esikuntaan elokuussa 1914. Armeijakunta toimi sodan alussa osana Schlieffen-suunnitelman mukaista hyökkäystä länsirintamalla, ja se eteni Ardennien vuoristoalueen kautta Verduniin. Kesäkuussa 1915 Hoepner ylennettiin ratsumestariksi. Saman vuoden lokakuussa hänet siirrettiin myös länsirintamalle sijoitetun VI armeijakunnan esikuntaan.

Hoepner toimi sodassa myös rintamatehtävissä. Vuonna 1916 hän oli eskadroonan päällikkönä Argonnessa, jossa käytiin juoksuhautasotaa. Hoepner kirjoitti vaimolleen lähes päivittäin. Kun hän sai siirron takaisin esikuntatehtäviin, hän kirjoitti huojentuneena: ”Sinä aikana kun johdin komppaniaani, en menettänyt yhtään miestä.” [4] Vuoden lopulla hän toimi yleisesikuntaupseerina 1. armeijassa, johon VI armeijakunta kuului. Tammikuussa 1917 Hoepner siirrettiin 7. armeijan esikuntaan ja seuraavana vuonna 105. jalkaväkidivisioonan esikuntaan, jossa hän palveli vielä sodan päättyessä Saksan häviöön 11. marraskuuta 1918. Sodan aikana hänet palkittiin 1. ja 2. luokan rautaristeillä. [5]

Hoepner jäi palvelukseen Weimarin tasavallan armeijaan, vaikka sen kokoa rajoitettiin Versailles’n rauhansopimuksessa. [1] Vuoden 1919 alussa hänet siirrettiin 36. jalkaväkidivisioonan esikuntaan ja toukokuussa Reichswehrin 17. prikaatin esikuntaan.

Keväällä 1920 Hoepner osoitti ensimmäistä kertaa poliittista suuntautumista sotilaana. Monien sotilaskollegoidensa lailla hän oli pettynyt Versaillesin rauhansopimuksen ankariin ehtoihin. Hän osallistui armeijan oikeistolaisen aineksen mukana monarkistien ja äärioikeistolaisten järjestämään Kappin vallankaappausyritykseen, joka kuitenkin kuivui kokoon työväen lakkoilun ja mielenosoitusten vuoksi. [7]

Toukokuussa 1920 Hoepnerista tuli komppanianpäällikkö 2. ratsurykmenttiin. Lokakuussa 1921 hän siirtyi puolustusministeriön ratsuväen tarkastajaksi. Hän palveli tehtävässä noin kaksi vuotta, kunnes sai siirron syntymäkaupunkiinsa sijoitetun 1. ratsuväkidivisioonan esikuntaan. Hänet ylennettiin majuriksi 1926, ja lokakuussa 1927 hänet siirrettiin esikuntaupseeriksi 1. divisioonaan, joka oli sijoitettu Königsbergiin. Kaupungissa viettämänsä kolmen vuoden aikana Hoepner todennäköisesti tutustui sen apulaispormestariin Carl Friedrich Goerdeleriin, jonka kanssa hän myöhemmin punoi juonia natsihallintoa vastaan. [4]

Huhtikuussa 1930 Hoepner ylennettiin everstiluutnantiksi ja siirrettiin samalla Braunschweigissa sijainneen 17. jalkaväkirykmentin 1. pataljoonan komentajaksi. Eräänä päivänä hän seurasi isänsä kanssa kotitalonsa parvekkeelta, kun natsipuolueen SA-joukot ja kommunistien Rotfront tappelivat heidän alapuolellaan kadulla. Kommunistien vastustajana Hoepner aikoi osallistua kahakointiin natsien puolelle, mutta hänen isänsä kielsi häntä tiukasti: ”Sinä pysyt täällä! He ovat huligaaneja, etkä sinä liity heihin!” [4]

Vuonna 1932 Hoepner siirrettiin Potsdamiin perinteikkään 4. ratsuväkirykmentin komentajaksi. [5]

Natsit nousevat valtaan Muokkaa

Natsit nousivat valtaan 30. tammikuuta 1933, kun presidentti Paul von Hindenburg nimitti Adolf Hitlerin Saksan valtakunnankansleriksi. Ammattisotilaat ottivat uuden hallinnon vastaan ristiriitaisin mielin. Hitlerin lupaus purkaa häpeällisenä pidetty Versailles’n rauhansopimus ja nostaa armeija entiseen loistoonsa miellytti upseereja, mutta samalla natsien käymä ruma ja väkivaltainen poliittinen kampanjointi loi epäluuloja. Monet aatelissäätyyn kuuluneet vanhojen preussilaisten sotilassukujen vesat halveksivat Hitleriä, jota he kutsuivat Paul von Hindenburgin lailla ”böömiläiseksi pikku korpraaliksi”. [8]

Etuja sotilaille seurasi joka tapauksessa pian. Koska armeijaa laajennettiin, sen johtoon tuli valtaisa määrä avoimia paikkoja. Hitlerin valtaannousun jälkeisenä päivänä Hoepner ylennettiin everstiksi ja siirrettiin takaisin Königsbergiin sijoitetun 1. divisioonan esikuntaan. Hänestä tuli alueella olevan I armeijakunnan esikuntapäällikkö lokakuussa 1934. [5]

Vastarinnan merkkejä Muokkaa

Erään alaisensa todistuksen mukaan Hoepner vastusti natsihallintoa ensimmäistä kertaa juuri Königsbergissä. Natsipuolueen nimittämä aluejohtaja Erich Koch haali nimeämänsä säätiön omistukseen yrityksiä, joiden omistajat eivät kuuluneet natsipuolueeseen. Koch halusi korvata elbingläisen laivanvarustamon johdon puoluetovereillaan ja syytti varustamon johtajaa Noelia veropetoksista. Kun Noel oli liikematkalla Moskovassa, Kochin miehet tutkivat hänen toimistonsa ja takavarikoivat kassakaapin, joka sisälsi todistusaineistoa, joka ei käynyt yksiin Kochin syytösten kanssa. Koch taivutti poliisin antamaan Noelista pidätysmääräyksen. Hoepner tuli kuitenkin väliin ja matkusti saman tien sotaministeriöön Berliiniin. Hoepner sai kumotuksi Noelin pidätysmääräyksen, ja hän sai takaisin paperit, jotka todistivat Noelin syyttömyyden. [4]

Hoepner siirrettiin takaisin Berliiniin komentoryhmä 1:n yleisesikuntapäälliköksi syksyllä 1935. Kenraalikuntaan hän nousi vuoden 1936 alussa, kun hänet ylennettiin kenraalimajuriksi. Lokakuussa 1937 liikkuvan panssarisodankäynnin puolestapuhujana tunnettu Hoepner sai ensimmäisen komentajuutensa panssariyksikössä. [9] Hänestä tuli 1. kevyen prikaatin komentaja. Nimestään huolimatta yksikkö oli aggressiiviseen tiedusteluun tarkoitettu osittain panssaroitu ja osittain mekanisoitu tavallista prikaatia suurempi joukko-osasto. Hoepner järjesti sotaharjoituksia, joissa huomattiin prikaatin komentorakenne yksikölle riittämättömäksi. Hän johti prikaatia sen olemassaolon ajan, ja kun yksiköstä tehtiin vuoden kuluttua 1. kevyt divisioona, hänet siirrettiin XVI moottoroidun armeijakunnan komentajaksi. Hoepner oli palvellut samannimisessä armeijakunnassa ensimmäisen maailmansodan alkaessa. [5]

Salaliittohankkeita Muokkaa

Vuoden 1938 alusta Hoepner ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Hän ei ollut tyytyväinen Hitleriin eikä natsihallintoon. Hänen mielestään Hitlerin ajama aggressiivinen politiikka tulisi väistämättä käynnistämään uuden suursodan. Useita kenraaleja oli jo liittynyt vallankaappausta suunnittelevaan natsien vastaiseen salaliittoon. Hoepner liittyi mukaan ja oli valmis myös toimintaan. Vuonna 1938 laaditussa kenraalien Ludwig Beckin ja Franz Halderin vallankaappaussuunnitelmassa Hoepnerin tehtävänä oli käyttää divisioonaansa Heinrich Himmlerin Münchenissä olevaa SS-osastoa vastaan, mikäli tämä pyrkisi Berliiniin keskeyttämään meneillään olevaa vallankaappausta. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan myöntyminen Hitlerin vaatimuksiin teki kuitenkin upseerisalaliiton suunnitelmat sillä kertaa tyhjiksi. [1] [9]

Hoepner sai ylennyksen täydeksi ratsuväenkenraaliksi Hitlerin 50-vuotispäivänä 20. huhtikuuta 1939. [5]

Puola Muokkaa

Toinen maailmansota alkoi 1. syyskuuta 1939, kun Hitlerin johtama Saksa hyökkäsi Puolaan. Hoepner oli mukana hyökkäyksessä Puolaan komentaen armeijakuntaansa, joka oli alistettu Walter von Reichenaun 10. armeijalle. [10]

Johannes Blaskowitzin johtama 8. armeija eteni nopeasti kohti Strykówia ja edelleen kohti Varsovaa, kun se joutui Kutnoon vetäytyneen puolalaisen Poznań-armeijan hyökkäyksen kohteeksi pohjoisesta 9. syyskuuta 1939. Kutnon taistelu alkoi. 8. armeijan eteläpuolella edenneen Reichenaun 10. armeijan täytyi tulla apuun. Hoepnerin XVI armeijakunta oli liikkunut Radomskosta suoraan kohti Varsovaa, mutta nyt se määrättiin saartamaan sekä Kutnon ja Bzurajoen väliin muodostunutta taskua että Varsovan länsipuolelle muodostunutta pullistumaa ja estämään vihollisjoukkojen vetäytymistä. Tämän jälkeen 10. armeija saartoi noin 10 puolalaista divisioonaa. [11] Taistelu antoi puolalaisille aikaa vahvistaa pääkaupunkinsa puolustusta, mutta Neuvostoliiton liityttyä mukaan Puolan valtaamiseen maa oli tuomittu tuhoon. Onnistuneen operaation jälkeen Hoepner palkittiin lokakuussa 1939 rautaristin ritariristillä. [5]

Ranska Muokkaa

Ranskaan suunnattua operaatiota varten Hoepnerin XVI armeijakunta liitettiin Walter von Reichenaun 6. armeijaan joulukuussa 1939. 6. armeija kuului puolestaan Fedor von Bockin armeijaryhmä B:hen. [10] Se ylitti Maasjoen ja kärsi raskaita tappioita Ranskan 1. armeijan osia vastaan käydyssä Hannutin taistelussa, joka oli historian ensimmäinen suuri panssaritaistelu. [12] Vapauduttuaan taistelusta Hoepnerin armeijakunta siirrettiin avustamaan 4. armeijaa Ardennien kautta tapahtuvassa läpimurrossa. Charleroin ja Maubeugen taistelujen jälkeen armeijakunta taisteli Escautissa ja Lysjoella. Sieltä yksikkö liikkui Sommen läpi ja osallistui raskaisiin taisteluihin Noyonissa Oisejoen varrella.

Theodor Eicken komentama SS-divisioona Totenkopf oli yksi Hoepnerin johtamaan armeijakuntaan kuuluneista divisioonista. Totenkopf oli ehtinyt edetessään suorittaa jo muutaman siviileihin kohdistuneen joukkomurhan, mutta vasta tieto brittivankien teloituksesta kantautui Hoepnerin korviin. SS-Totenkopfiin kuulunut osasto oli 27. toukokuuta 1940 ampunut 97 brittiläistä sotavankia. Le Paradisin joukkomurhasta tuli ensimmäinen kuuluisa Waffen-SS:n suorittama sotarikos länsirintamalla. [13]

Kolme päivää aiemmin Hoepner oli haukkunut alaisensa Eicken ”teurastajaksi”, koska tämän johtama divisioona oli kärsinyt suuria ja tarpeettomia tappioita. Hoepner ei ihaillut SS:ä, vaan piti sen upseereja taitamattomina kerskureina ja pyrkyreinä. Joukkomurhasta kuultuaan Hoepner vaati järjestettäväksi tutkimukset, ja ne aloitettiinkin. SS-kenraali Sepp Dietrich sanoi tapauksesta seuraavasti: ”Ihmishengellä ei ollut suurta arvoa SS:lle, eikä se halunnut estää tehtävän täyttämistä.” Kuultuaan tästä Hoepner totesi, ettei kukaan kunnollinen ja vastuuntuntoinen upseeri voisi puhua noin. [11] Aluksi Eickeltä ja hänen miehiltään kiellettiin Ranskan valtauksen kunniaksi myönnetyt mitalit, mutta myöhemmin ne myönnettiin heille. Hoepnerin vaatimuksista huolimatta joukkomurhaan osallistuneita ei rangaistu natsivallan aikana. [13]

Empivä vastarintamies Muokkaa

Hoepneria arvostelleet ovat sodan jälkeen sanoneet, että hän tuntui ajoittain omaksuneen natsien julman maailmankatsomuksen. Ennen hyökkäystä Puolaan Hoepner oli kirjoittanut vaimolleen: ”Puolan kysymys täytyy ratkaista nyt kerralla.” [2] Hän viittasi natsien suosimaan ideaan Lebensraumista, jonka mukaan Saksan täytyi laajeta luonnollisen sijaintinsa mukaan, ei hankkimalla siirtomaita kaukaa, vaan valtaamalla Saksan kansalle tilaa läheltä, mieluiten idästä. [14] Puolan valtaaminen oli sujunut lähes ongelmitta, mutta miehitystä häirinneeseen partisaanitoimintaan Hoepner suhtautui ankarasti. Hän antoi julistuksen, jota levitettiin kirjallisesti Varsovan alueella. Julistuksessa ilmoitettiin, että jokaista partisaanien tappamaa saksalaista kohti tullaan ampumaan 20 puolalaista. [2]

Välillä Hoepner tuntui toivovan rauhan jatkuvan. Viikko ennen sodan alkua hän kirjoitti Sleesiasta vaimolleen uskovansa rauhanomaiseen ratkaisuun Puolan kysymyksessä. Kaksi päivää hyökkäyksen alkamisen jälkeen hän luotti yhä diplomaattisiin keinoihin. Viikkoa myöhemmin, 9. syyskuuta, hän kirjoitti vaimolleen, että vaikka sota oli alkanut hyvin, hän epäili siinä käyvän lopulta huonosti. Vielä 20. syyskuuta, kun Puola oli jo hävinnyt, Hoepner toivoi, että ainakin todellinen sota Ranskaa ja Britanniaa vastaan olisi vältettävissä. [4]

Ranskan valtaamisen jälkeen Hoepner ei arvostellut Hitleriä niin usein ja kovasanaisesti kuin aiemmin. Nyt alkoi näyttää siltä, ettei Hitlerin vallanhimo suistaisikaan Saksaa turmioon. [9] Myös palkintojen täytyi miellyttää, sillä Hoepner sai miekat ritariristiinsä ja ylennyksen kenraalieverstiksi, josta oli vain askel sotamarsalkan arvoon. Hänen armeijakuntansa muutettiin helmikuussa 1941 4. panssariryhmäksi. [5]

Operaatio Barbarossa Muokkaa

Operaatio Barbarossaa valmisteltaessa Hoepner antoi 2. toukokuuta 1941 joukoilleen kirjallisen menettelyohjeen: [15]

»Sota Neuvostoliittoa vastaan on tärkeä osa Saksan kansan taistelussa olemassaolostaan. Se on vanha germaanien sota slaaveja vastaan, Euroopan puolustamista moskoviitti-aasialaisten tulvalta ja juutalaisen bolševismin vastustamista.»

»Tämän sodan tavoitteen on oltava nykypäivän Venäjän tuhoaminen, ja tästä syystä se täytyy käydä ennen näkemättömällä kovuudella. Jokainen yhteenotto tulee käsittää ja toteuttaa rautaisella tahdolla varustettuna, jokaisen yhteenoton tulee merkitä vihollisen armotonta tuhoamista. Erityisesti nykyisen venäläis-bolševistisen järjestelmän kannattajia ei tule sääliä.»

Käskyssä on nähtävissä samoja linjauksia kuin Hitlerin antamissa Barbarossa-asetuksessa (13. toukokuuta 1941) ja komissaarikäskyssä (6. kesäkuuta 1941). [16] Samanlaisia käskyjä antoivat muutkin operaatio Barbarossaan osallistuneet komentajat, kuten muun muassa Walter von Reichenau Reichenau-käskyssään 10. lokakuuta 1941. [17]

Saksa aloitti suurhyökkäyksensä Venäjälle 22. kesäkuuta 1941. Hoepnerin osasto suuntasi koilliseen, eteni vauhdilla Väinäjoelle ja ylitti sen nopeasti. Pian osasto murskasi vastarinnan Stalin-linjalla ja eteni Leningradin alueelle. 6. heinäkuuta mennessä osasto oli edennyt jo lähes 400 kilometriä. Puna-armeijan vahva vastahyökkäys pysäytti sen 13. heinäkuuta ja aiheutti sille raskaita tappioita. Hoepner torjui hyökkäyksen siirtämällä joukkoja avuksi Jaaman ja Lugan alueilta. [11]

4. panssariosasto kykeni jatkamaan hyökkäystä Leningradia kohti vasta elokuussa, mutta oli saartanut kaupungin jo syyskuun 7. päivään mennessä. Hitler määräsi kaupungin suoran valtauksen sijasta saartoon, ja Hoepnerin osasto siirrettiin keskustan armeijaryhmän osaksi etenemään kohti Moskovaa. [11]

Operaatio Taifuuni Muokkaa

Operaatio Taifuunin kohteena oli Moskovan valtaaminen. Hoepnerin osaston tehtävänä oli saartaa puna-armeija Vjazman alueella. 7. lokakuuta osasto oli saartanut yhdessä kenraali Hermann Hothin joukkojen kanssa viisi neuvostoliittolaista armeijaa. [11]

Hoepnerin joukot etenivät kohti Moskovaa, mutta sään huononeminen ja vastarinnan voimistuminen hidastivat etenemistä suuresti. Marraskuun lopulla hänen etujoukkonsa olivat saavuttaneet Moskovasta luoteeseen sijaitsevan Krasnaja Poljanan. Joulukuun alussa hänen täytyi kuitenkin lähettää raportti, jossa hän ilmoitti panssariosastonsa voimien olevan lopussa. Puna-armeija ryhtyi puolestaan vastahyökkäykseen, ja uutena vuonna Hoepnerin vasen sivusta oli avoin. Tilanteen käydessä ajan myötä sietämättömäksi Hoepner pyysi lupaa vetäytymiseen, mutta ei saanut vastausta. Hän yritti muutaman päivän kuluttua uudelleen ja jäi taas ilman vastausta. Hoepner joutui määräämään vetäytymisen lopulta omalla vastuullaan säästääkseen joukkojaan. Kenraali Günther von Kluge soitti Hoepnerille ja saatuaan selvityksen tilanteesta antoi Hoepnerille luvan vetäytymiseen, mikäli hän itse puolestaan saisi luvan Hitleriltä. Kluge selvitti Hitlerille tilanteen kuitenkin eri tavalla ja sanoi vetäytymisen jo alkaneen ilman Hitlerin lupaa. Hitler raivostui silmittömästi ja määräsi Hoepnerin vapautettavaksi tehtävistään. [11] Jättäessään itärintaman Hoepner piti esikunnalleen puheen, jossa sanoi: [4]

»Minut on vapautettu tehtävistäni 4. panssariarmeijan komentajana, koska en totellut esimieheni käskyä. Nuoresta upseerista lähtien olen ollut omistautunut saksalaisille sotilaille ja siksi tuntenut korkeampaa vastuuta päätöksiä tehdessäni. Tulisin vastaavissa olosuhteissa toimimaan aina samoin.»

Vain viisi tuntia sen jälkeen, kun Hoepner oli erotettu, Hitler antoi koko rintamalle luvan vetäytyä. [18] Hoepnerin ura oli kuitenkin jo ohi. Tammikuussa 1942 hänet määrättiin saapumaan heti Berliiniin, jossa hänet vapautettiin tehtävistään ja alennettiin ilman tutkimusta tai sotaoikeutta. Tapahtuneesta ilmoitettiin julkisesti päiväkäskyssä, jonka mukaan ”ex-kenraalieversti Erich Hoepner oli menetellyt raukkamaisesti vastustaessaan Hitlerin käskyä”. [9] Häneltä kiellettiin oikeus kantaa univormuaan ja hänen eläkkeensä peruutettiin. [11]

Nyt täysin illuusionsa menettänyt Hoepner vetäytyi perheensä pariin Berliinin Grunewaldiin. Hän osallistui aktiivisesti Hitlerin ja natsihallinnon vastaiseen upseerien ja virkamiesten salaliittoon. Hitleriä vastaan tehdyn attentaatin jälkeen Hoepnerin tehtävänä olisi ollut johtaa täydennysarmeijaa (Ersatzheer), mikäli kenraali Friedrich Fromm osoittautuisi epäluotettavaksi. [7] Lopulta Hoepnerin tuli ottaa johtoonsa koko asevoimat Hitlerin lakeijana tunnetulta sotamarsalkka Wilhelm Keitelilta. Häntä myös kaavailtiin vallankaappausta seuraavan väliaikaishallituksen sotaministeriksi. [9]

20. heinäkuuta 1944 Muokkaa

Yksi salaliiton keskushenkilöistä, eversti Claus von Stauffenberg räjäytti pommin Hitlerin päämajassa Sudenpesässä Itä-Preussissa 20. heinäkuuta 1944. Ihmeen kaupalla Hitler sai vain vähäisiä vammoja, vaikka oli samassa huoneessa, jossa pommi räjähti. Stauffenberg palasi Berliiniin noin klo 16 ja yritti suostutella epäonnistumisesta huolimatta epäröivää kenraali Frommia jatkamaan suunnitelman mukaisesti. Fromm kieltäytyi, ja salaliittolaiset vangitsivat hänet. Täydennysarmeijan komento siirrettiin salaliittolaisten päämajassa Bendlerblockissa olleelle Hoepnerille, joka ryhtyi heti jakamaan käskyjä täydennysarmeijan komentajana. [19]

Noin klo 18 asevoimien pääesikunnan OKW:n päällikkö Wilhelm Keitel antoi kuitenkin yleisen käskyn, jossa joukkoja kiellettiin toteuttamasta salaliittolaisiksi nimettyjen käskyjä. Lisäksi radiossa ilmoitettiin Hitlerin olevan elossa, ja Hitler itse otti yhteyttä joidenkin epävarmojen yksiköiden komentajiin. Kiivaan viestinnän ja parin lyhyen yhteenoton jälkeen salaliitto kuivui kasaan. Noin klo 23 Großdeutschland-divisioonaan kuuluva komppania valtasi Bendlerblockin. Hoepner ja muut paikalla olleet vangittiin puoleenyöhön mennessä. Osa teloitettiin heti, ja loput, mukaan lukien Hoepner, vietiin Plötzenseen vankilaan, jossa heitä kidutettiin muiden salaliittoon osallistuneiden ilmiantamiseksi. [20] [9]

Kansantuomioistuin Muokkaa

7.–8. elokuuta 1944 järjestettiin ensimmäinen heinäkuun salaliittolaisten oikeudenkäynti, johon myös Hoepner vietiin. Natsi-Saksan kansantuomioistuimen (Volksgerichtshof) puheenjohtajana toimi kiihkomielinen natsi Roland Freisler. Lautamiehet oli valittu SS:n ja poliisin keskuudesta. [21] Oikeudenkäynnistä ei voida juuri puhua. Freisler huusi, raivosi, haukkui ja pilkkasi syytettyjä, joista jokaista oli kidutettu. Jotkut heistä vastasivat syytöksiin, mutta pahoin piesty Hoepner esiintyi tuomioistuimessa vaisusti. [7] Ensimmäisissä salaliittolaisten oikeudenkäynneissä annetut tuomiot olivat kaikki kuolemanrangaistuksia, ja ne tuli panna täytäntöön samana päivänä. [22]

Hitler oli määrännyt teloituksen toimeenpanoon liittyviä yksityiskohtia. Tuomitut tuli hirttää hitaasti lihakoukkuihin, kuten teurasruhot. Berliinin Plötzenseen vankilan hirttohalli oli varustettu seinästä seinään ulottuvalla rautakiskolla, johon oli kiinnitetty kahdeksan koukkua, joista kustakin roikkui ohut metallivaijeri. Näin saatettiin hirttää tehokkaasti kahdeksan tuomittua yhtä aikaa. Elokuun 8. päivänä 1944 kenraalieversti Erich Hoepner, sotamarsalkka Erwin von Witzleben, yliluutnantti Peter Yorck von Wartenburg, kenraaliluutnantti Paul von Hase, kenraalimajuri Hellmuth Stieff, kapteeni Friedrich Karl Klausing, everstiluutnantti Robert Bernardis ja yliluutnantti Albrecht von Hagen riisuttiin alasti ja käskettiin seisomaan hirttokiskon alle vierekkäin, kädet selän taakse kahlittuina. Heidät hirtettiin hitaasti, ja teloitus elokuvattiin Hitlerin katseltavaksi, kuten muidenkin salaliitosta kuolemaantuomittujen teloitukset. [23] [20] Hoepnerille kerrotaan annetun ennen oikeudenkäyntiä tilaisuus ampua itsensä. Hän oli kieltäytynyt viitaten Hitleriin: [9]

»Minä en ole se sika, jonka pitäisi tuomita itsensä.»

Kuultuaan upseeriystäviensä Hoepnerin ja Witzlebenin teloituksista Stalingradissa puna-armeijalle antautunut sotamarsalkka Friedrich Paulus suostui tekemään natsihallinnon vastaisia radiolähetyksiä, joissa hän vaati saksalaisia kenraaleja olemaan tottelematta Hitlerin käskyjä. [24]

Hoepnerin kollega panssarikenraali Leo Geyr von Schweppenburg kuvaili häntä myöhemmin Saksan armeijan vanhan kaartin parhaaseen osaan kuuluneeksi upseeriksi. [11]

Hoepnerin muistoksi berliiniläinen Charlottenburg-lukio nimettiin Erich-Hoepner-Gymnasiumiksi vuonna 1956. Erich Hoepnerin valitseminen koulun ”suojelupyhimykseksi” kohtasi kuitenkin paljon vastustusta, sillä Hoepnerin katsottiin toimineen aluksi liian uskollisesti ja tehokkaasti natsien puolella. Nimeämistä vastustivat monet opettajat, koululaiset ja vanhemmat. Lukion silloinen rehtori Klaus Rudolphi kirjoitti, että ”Hoepner esitti vain vähäisen sankarin sivuroolin heinäkuun 20. päivän näytelmässä”. [2]

On selvää, että Hoepnerin allekirjoittama operaatio Barbarossaa koskeva käsky ei noudattanut kansainvälisesti sovittuja sodankäynnin sääntöjä eikä preussilaisen sotilaskunnian etiikkaa. Myös sattumanvaraisesti valittujen siviilien teloittaminen kostoksi partisaanitoiminnasta oli sotarikos. Nämä käskyt perustuivat tosin korkeammalta tulleisiin määräyksiin, sillä ne mukailivat Hitlerin antamia menettelyohjeita. [25] Kuinka halukas Hoepner oli itse näitä käskyjä määräämään, on kysymys, josta on sodan jälkeen väitelty. Muun muassa sotamarsalkka Walther von Brauchitschin Nürnbergin oikeudenkäynneissä antaman todistuksen mukaan Hoepner oli kunnian mies, joka antoi joukoilleen myös kunniallista käytöstä koskevia käskyjä, joiden tarkoitus oli käytännössä kumota Hitlerin menettelyohjeet. [26]

Keskustelu Hoepnerin menneisyydestä ja lukion nimeämisestä heräsi uudelleen 2000-luvulla. [2] Koulu nimettiinkin uudelleen saksalaisen kirjailijan ja kulttuurihenkilö Heinz Berggruenin mukaan Heinz-Berggruen-Gymnasiumiksi syyslukukauden alussa elokuussa 2008. [27]


ExecutedToday.com

On this date in 1944, Nazi Germany’s juridical vengeance against Hitler’s near-assassins commenced.

Barely two weeks after Col. Stauffenberg‘s bomb had barely missed slaying the Fuhrer, eight of his principal co-conspirators stood show trials at the Volksgerichtshof (People’s Court) before hectoring prig Roland Freisler.

The outcome, of course, was foreordained.

Apparently orders had come down from on high to make the deaths as degrading as possible this batch, convicted August 7-8, was hanged naked this day at Berlin’s Plotzensee Prison on thin cord (piano wire, say some sources, although it’s not clear to me whether this is literally true) suspended from meathooks while cameras rolled. Video and stills from the ghastly scene were shipped back to Hitler’s bomb-damaged Polish outpost for the edification of the powers that be.

The eight fitted for those nooses were:

  • Robert Bernardis (English Wikipedia entry | German)
  • Albrecht von Hagen (English Wikipedia entry | German)
  • Paul von Hase (English Wikipedia entry | German)
  • Erich Hoepner (English Wikipedia entry | German)
  • Friedrich Karl Klausing (English Wikipedia entry | German)
  • Helmuth Stieff (English Wikipedia entry | German)
  • Erwin von Witzleben (English Wikipedia entry | German)
  • Peter Graf Yorck von Wartenburg (English Wikipedia entry | German)

Many hundreds more would follow, both at Plotzensee and throughout the Reich where persons distantly connected to the plotters and various miscellaneous resistance figures were swept up in the purge.


Erich Hoepner was born on 14 September 1886 in Frankfurt an der Oder, German Empire. He served as a cavaly officer during World War I, and he reached the rank of General der Infanterie in the Wehrmacht of Nazi Germany in 1936. In 1938, he became commander of the XVI Panzer Corps, and he took part in numerous conspiracies against Hitler, including Hans Oster's planned coup against Hitler if he decided to go to war with Czechoslovakia over the annexation of the Sudetenland - Kaiser Wilhelm II of Germany would be restored to power.

Hoepner became less critical of Hitler after the successes enjoyed by the army during the early years of World War II, including the brilliant invasions of Poland and France. In 1941, he became the leader of the 4th Panzer Army in preparation for Operation Barbarossa, the invasion of the Soviet Union. Hoepner and Hitler shared common ground in their hopes for a war of annihilation against the USSR, saying that no adherents of the Russian-Bolshevik system should be spared. During the invasion of the USSR, he had warm relations with Franz Walter Stahlecker's Einsatzgruppe A, helping the death squad with massacring Jews and Slavs.

Hoepner was dismissed of command on 5 December 1941 when he ordered his overextended troops to retreat, defying Hitler's orders to continue the advance. In 1942, Hoepner sued the Reich after his pension rights were suspended, and he won the lawsuit. In 1944, Hoepner took part in the Operation Valkyrie bomb plot against Hitler, and he was arrested by the authorities. Unlike many other conspirators, he was not immediately executed, and he was subjected to a show trial in which he was humiliated by having his false teeth confiscated and being forced to wear dirty clothes. Judge Roland Freisler did throw insults at him, but he did object to the guards forcing him to dress in a poor manner. On 8 August 1944, he was executed by hanging in Ploetzensee Prison in Berlin.


Tag Archives: erich hoepner


Friends of Padre Steve’s World,

Over the past few days I have been writing about War crimes, war criminals, and bringing them to justice while pointing out that some commanders, even in criminal nations have opposed and disobeyed such orders. Most of these articles have already with the Einsatzgruppen which were charged with carrying our the mass murder of Jews, Red Army Commissars, Soviet Officials, anyone believed to be a partisan, with or without proof, as well as “Life Unworthy of Life,” the physically handicapped, mentally ill, including disabled children. Their chain of command ran directly to SD Lieutenant Colonel Adolf Eichmann, and through him to SS Lieutenant General Reinhard Heydrich, SS Reichführer Heinrich Himmler to Adolf Hitler. Everything that concerned Hitler’s genocidal plan to exterminate the Jews, from emigration, to Ghettos, to the Einsatzgruppen and eventually death camps. Even when Himmler ordered the extermination of the Jews end, Eichmann did all that he could to continue exterminating them.

What caused me to revisit the subject was watching the biographical documentary of Benjamin Ferencz, the last remaining prosecutor from the Nuremberg Trials. Ferencz discovered the evidence to the Einsatzgruppen in Berlin, but not in time to have them prosecuted the Einsatzgruppen Trial.The Einsatzgruppen were four units composed of SS, SD, Waffen SS,and Order Policepersonnel, with a combined strength of about 3,000 personnel, commanded by SS, or SDColonels or Generals.

The Einsatzgruppenhad the mission of exterminating Jews, Gypsies, and Soviet Communist Party officials, or Red Army Commissars. They received additional support from Order Police Battalions, Wehrmacht Security Divisions, government and party officials in charge of the occupied territories, and from the WehrmachtArmy Group, Army, Army Corps, and Division Commanders in their areas of operations. The Einsatzgruppen murdered nearly a million and a half people up close and personal with pistols, rifles, and machine guns at close range over mass graves. They also pioneered the use of gas vans, which served as some of the initial gas chambers in the East. Many of their actions took place before the decision to implement the Final Solution.

However the Einsatzgruppen could not succeed in their policies without the cooperation of of the Wehrmacht, Government occupation authorities,and the Order Policethey could not have murdered so many people. The story begins with Wehrmacht, principally the Army, without which the Einsatzgruppen could not have killed anyone. For the most part the Army and it’s senior commanders either gave their complete support to the Einsatzgruppen or turned a blind eye to their atrocities.

Contrary to the myth of a clean Wehrmacht,during the German invasion of the Soviet Union senior leaders of the Wehrmacht actively cooperated with the crimes of the Nazi regime against the Jews, Soviet prisoners of war, and Soviet citizens.

I have pointed out that Hitler’s ideology of the racial superiority of his Aryan Master Race and the corresponding view that the Jews and Slavs were untermenschenor subhuman justified the most extreme measures that the Nazis used to kill millions of innocent people through extermination, ethnic cleansing, and extermination.

There was a common myth after the Second World War that the regular German Army, the Wehrmacht, fought an honorable and clean war while the criminal actions of war crimes and genocide were the fault of Hitler, the Nazi Party, and the SS. It was a comforting myth because it allowed a great number of men who agreed with Hitler’s policies, and often assisted in them to maintain a fiction of honor and respectability. While for the most part the German Army in the West fought according to international norms of conduct, it was a different matter on the Easter Front, where following Hitler’s lead the Wehrmacht from its senior officers in down was often at the tip of the spear in enforcing Hitler’s racial and ideological war.

Field Marshal Wilhelm Keitel

This came form the top. In addition to the Commissar order, also known as the Criminal Order, Field Marshal Keitel offered this directive to units fighting on the Easter Front:

“In view of the vast size of the conquered territories in the East, the forces available for establishing security in these areas will be sufficient only if instead of punishing resistance by sentencing the guilty in a court of law, the occupying forces spread such terror as is likely, by its mere existence, to crush every will to resist amongst the population.

The commanders concerned, together with all available troops, should be made responsible for maintaining peace within their areas. The commanders must find the means of keeping order within their areas, not by demanding more security forces, but by applying suitable drastic measures.”

Field Marshal Walter Von Reichenau

Commanders in the East used Keitel’s order as carte blanche authority to be even more severe than Keitel’s order specified. Field Marshal Walter Reichenauissued what is something’s known as the Severity Orderto his 6th Army which was part of Field Marshal Gerd Von Rundstedt’s Army Group South.Von Rundstedt, who was not a Nazi and who maintained his “clean” reputation after the war expressed his “complete agreement”with it and urged other subordinates to issue similar orders. Reichenau’s order stated:

“The most important objective of this campaign against the Jewish-Bolshevik system is the complete destruction of its sources of power and the extermination of the Asiatic influence in European civilization. … In this eastern theatre, the soldier is not only a man fighting in accordance with the rules of the art of war, but also the ruthless standard bearer of a national conception. … For this reason the soldier must learn fully to appreciate the necessity for the severe but just retribution that must be meted out to the subhuman species of Jewry…”

Field Marshal Erich Von Manstein

An order was issued by General Erich Von Manstein to his Eleventh Army in November 1941 which stated in part:

“Jewry constitutes the middleman between the enemy in the rear and the remainder of the Red Armed Forces which is still fighting, and the Red leadership. More strongly than in Europe it holds all the key positions in the political leadership and administration, controls commerce and trades, and further forms the nucleus for all unrest and possible uprisings.

The Jewish-Bolshevist system must be exterminated once and for all. Never again must it encroach upon our European living space.

The German soldier has therefore not only the task of crushing the military potential of this system. He comes also as the bearer of a racial concept and as the avenger of all the cruelties’ which have been perpetrated on him and on the German people…

The food situation at home makes it essential that the troops should as far as possible be fed off the land and that furthermore the largest possible stocks should be placed at the disposal of the homeland. Particularly in enemy cities a large part of the population will have to go hungry. Nevertheless nothing which the homeland has sacrificed itself to contribute may, out of a misguided sense of humanity, be given to prisoners or to the population unless they are in the service of the German Wehrmacht.

The soldier must appreciate the necessity for the harsh punishment of Jewry, the spiritual bearer of the Bolshevist terror. This is also necessary in order to nip in the bud all uprisings which are mostly plotted by Jews…

Manstein claimed that he did not remember the order at his trial and that he sought to ensure that his troops did not engage in conduct not fitting of the honor of soldiers. He included the following in the order: “Severest action to be taken: against despotism and self-seeking against lawlessness and lack of discipline against every transgression of the honor of a soldier.”

In his defense at Nuremberg Generals Trial, Manstien attempted to mitigate the damning words of the order. He explained that “I do want to point out to you that if it says here that the system must be exterminated, then that is extermination of the Bolshevik system, but not the extermination of human beings.”Despite Manstein’s clarification of what he meant in the order it would be hard for soldiers and commanders receiving the order as written could hardly have been expect not to interpret it literally. Likewise his order mentions the intentional starvation of Soviet citizens and harsh invectives against the Jews.

Like Von Rundstedt, Manstein too would be rehabilitated and for the most part his complicity in Hitler’s racial and ideological war forgotten by historians and military men who admired his strategic, operational, and tactical acumen.

Colonel General Hermann Hoth

Colonel General Hermann Hoth, commander of a Panzer Group issued this order:

“Every trace of active or passive resistance or of any kind of machinations by the Bolshevik -Jewish agitators are [sic] to be immediately and pitilessly rooted out. The necessity of severe measures against elements foreign to people and kind must be understood precisely by the soldiers. These circles are the spiritual pillars of Bolshevism, the tablebearers [priests] of its murder organization, the helpers of the partisans. It consists of the same Jewish class of people which have done so much to harm our Fatherland and by its hostile activity…and anti-culture, which promotes anti-German currents in the whole world and which wants to be the bearer of revenge. Their annihilation is a law of self-preservation. Any soldier criticizing these measures has no memory of the former traitorous activity lasting for years carried on among our own people by Jewish-Marxist elements.”

Colonel General Erich Hoepner with SS Major General Walter Krüger of the 4th SS Infantry Division “Polizei”

Likewise, General Erich Hoepner issued the following order at the beginning of Operation Barbarossa:

The war against Russia is an important chapter in the German nation’s struggle for existence. It is the old battle of the Germanic against the Slavic people, of the defence of European culture against Muscovite-Asiatic inundation and of the repulse of Jewish Bolshevism. The objective of this battle must be the demolition of present-day Russia and must therefore be conducted with unprecedented severity. Every military action must be guided in planning and execution by an iron resolution to exterminate the enemy remorselessly and totally. In particular, no adherents of the contemporary Russian Bolshevik system are to be spared.

Hoepner issued a number of other orders directing how Jews should be treated and the commander of Einsatzgruppe A, SS Brigadier General Walter Stahlecker whose units killed nearly 250,000 Jews between July and December 1941 praised the cooperation of the Wehrmacht and in particular of Hoepner with his execution squads. Stahlecker described the cooperation of the Wehrmacht with his men as “generally very good”,and “in certain cases, as for example, with Panzer Group 4 under the command of General Hoepner, extremely close, one might say even warm.”The fact is that the Einsatzgruppen could not have ran up such massive numbers of deaths without the cooperation of the German Army leaders in Russia.


There are many other examples of German Army commanders at various levels issuing orders similar to Von Reichenau, Von Manstein, Hoth, and Hoepneras well as accounts of Wehrmacht units cooperating with the Einsatzgruppen in various mass extermination actions against the Jews, including the action at Babi Yar. In many cases the cooperation was quite close as evidenced by the report of the commander of Einsatzgruppe C to Berlin on November 3rd 1941:

In a great number of cases, it happened that the support of the Einsatzkommandos was requested by the fighting troops. Advance detachments of the Einsatzgruppe also participated in every large military action. They entered newly captured localities side by side with the fighting troops. Thus, in all cases, the utmost support was given. For example, in this connection, it is worth mentioning the participation in the capture of Zhitomir, where the first tanks entering the city were immediately followed by three cars of Einsatzkommando 4a.

As a result of the successful work of the Einsatzgruppe, the Security Police is also held in high regard, in particular by the HQ of the German Army. The liaison officers stationed in Army HQ are loyally briefed of all military operations, and, besides, they receive the utmost cooperation. The Commander of the 6th Army, Generalfeldmarschall von Richenau, has repeatedly praised the work of the Einsatzkommandos and, accordingly, supported the interests of the SD with his staff.

It is true that in some cases individual Wehrmacht officers refused to cooperate with the Einsatzgruppen in their operational areas, but without the cooperation of the Wehrmacht the extermination campaigns against the Jews and other Soviet citizens could not have been successful.

One has to ask what it takes for otherwise ordinary and law abiding people to carry out crimes of such magnitude. I believe that the answer is found in the racial ideology that posits certain races as being less than human. The examples of such belief in action litter human history and are not limited to the Germans of the Nazi era.

The truly disturbing thing is that the men who perpetrated the Nazi crimes against humanity and genocide were not unique. The actions of the Japanese army in China, Korea, and Southeast Asia to include the Rape of Nanking and their Unit 731 the American genocide committed against the Native American tribes and the enslavement of Blacks the extermination of the Herero in German Southwest Africa, the Rwandan genocide, the mass killings of Bosnians by Bosnian Serbs, the Armenian genocide committed by the Turks, and far too many more examples show this to be the case. But as Israeli historian and Holocaust survivor Yehuda Bauer wrote:

“The horror of the Holocaust is not that it deviated from human norms the horror is that it didn’t. What happened may happen again, to others not necessarily Jews, perpetrated by others, not necessarily Germans. We are all possible victims, possible perpetrators, possible bystanders.”

I think one of our problems is that we want to believe that evil is simply done be evil people. That is why when we see a Hitler, Stalin, Pol Pot, or the monsters of the so-called Islamic State, we are often strangely comforted. This is often because we can point to a single person with a wicked ideology and say “they are evil,” all the while forgetting that they are, or were, like us, also human.Once human beings decide that other human beings are less than human, then all bets are off, and that includes Americans. Over our history we have shown a taste for barbarity when we believe our opponents are less than human.

There is a scene in the movie Nurembergin which an American psychologist named Gustave Gilbert questions the commandant of Auschwitz. When he asks the commandant if he felt guilty for the extermination of the Jews in his camp the commandant said “does a rat catcher feel guilty for killing rats.”Thereafter Gilbert confronts Herman Goering pointedly asking the number two Nazi “A rat catcher catching rats”. Is that the kind of thinking it takes to carry out state sanctioned mass murder? Not just blind obedience but also a belief that your victims are not human?”

Goering replies: Let me ask you this. What was Hiroshima? Was it not your medical experiment? Would Americans have dropped bombs as easily on Germany as it did upon Japan killing as many civilians as possible? I think not. To an American sensibility, a Caucasian child is considerably more human than a Japanese child…

What about the negro officers in your own army? Are they not allowed to command troops in combat? Can they sit on the same buses as the whites? The segregation laws in your country and the anti Semitic laws in mine, are they not a difference of degree?

The tragic thing is that while Gilbert was certainly correct in his question to Goering, Goering was also right. For all that is good about America there is a persistent strain of this kind of thinking which deems other people, especially non-white people as inferior racially, culturally, and intellectually. Over the decades we like to think that we have become better but the underlying attitudes are still present today, sometimes in plain view, but often just under our veneer of civility and good manners, but what maintains that civility is quite fragile. In his history of Auschwitz British historian Laurence Rees wrote:

“human behavior is fragile and unpredictable and often at the mercy of the situation. Every individual still, of course, has a choice as to how to behave, it’s just that for many people the situation is the key determinate in that choice.”

The German military officers who took part in the campaign in the East were terrifyingly normal. They were raised in an advanced society, highly cultured, well educated, and raised in the cradle of Protestantism, as well as Catholic Germany. Yet many of them became willing participants in crimes of their nation that are unimaginable. But the fact is that the character of nations can be as fragile as that if individuals. As Americans we like to think that we are different but our history often belies this, even our military history and this is part of our conundrum.

Aleksandr Solzhenitsyn wrote of the struggle:

“If only it were all so simple! If only there were evil people somewhere insidiously committing evil deeds, and it were necessary only to separate them from the rest of us and destroy them. But the line dividing good and evil cuts through the heart of every human being. And who is willing to destroy a piece of his own heart?”

When I taught ethics at the Joint Forces Staff College I challenged my students to deal with these kinds of questions. They are not easy and they require that we look into the darkest reaches of our hearts to see what we will do when we are confronted with choices to obey orders that go against the values of the institution but may reflect the more troubling aspects of our culture. Some of these men and women I am sure understood and will not break under pressure, but I am not so sure about others, and I worry about them in the crisis. The fact is we are only as good as we are in the crisis. Historian Timothy Snyder wrote something that we should not discount when asking the question about how ordinary men become war criminals:

“The European history of the twentieth century shows us that societies can break, democracies can fall, ethics can collapse, and ordinary men can find themselves standing over death pits with guns in their hands. It would serve us well today to understand why.”

This is something that we most ponder because it would not take much in our present day where the old ethnic race hatreds, religious hatreds, and resurgent nationalism are again raising their head not only in our own country, but around the world. So until tomorrow,


Erich Hoepner : Nazi Germany - History

German Military Personnel That Served in WWII

Last Name Beginning With (H)

For information on any of the names listed below, submit your request to [email protected]

For information about this Research Database, click here.

For information about the World War II History Center, click here.

Haack, Werner Harko 310 (310th Higher Artillery Command), 310th Artillery Division z.b.v. 651

Haarde, Johann 383rd Infantry Division 651

Haase, Konrad 302nd Infantry Division, 164th Infantry Demonstration Division 651

Habenicht, Rudolf 463rd Replacement Division, Field Replacement Division C 651

Haccius, Ernst 46th Infantry Division 650

Hackbath, Hans-Georg I Gruppe, Jagdgeschwader 1 353

Hackl, Anton II Gruppe, Jagdgeschwader 26 353

Hackler, Heinrich II Gruppe, Jagdgeschwader 77 353

Haeckel, Ernst 158th Reserve Division, 16th Infantry Division, 16th Volksgrenadier Division, 650

Haeckel, Ernst 471st Replacement Division 651

Haehling, Kurt 73rd Infantry Division, 126th Infantry Division 650

Haehling, Kurt 294th Infantry Division, 8th Luftwaffe Field Division 651

Haehnle, Hermann 367th Infantry Division 651

Haenicke, Siegfried 61st Infantry Division 650

Hafner Colonel, 338th Infantry Division, 716th Infantry Division 651

Haft 1st SS Panzer Division 534

Hagemann, Wolf 336th Infantry Division, 541st Grenadier Division, 541st Volksgrenadier 651

Division, 612th Special Purposes Division

Hager, Josef 716th Infantry Division 384

Hager, Victor III Gruppe, Jagdgeschwader 26 28

Hahm, Walter 260th Infantry Division 650

Hahm, Walter 389th Infantry Division 651

Hahn, Eugen 5th Jager Division 651

Hahne, Hans 197th Infantry Division 650

Haizmann, Richard 9th Flak Division 651

Halder, Franz General Staff 266 272 286 371 384 415 601

Hamann, Adolf 383rd Infantry Division 651

Hameister, Friedrich Luftwaffe 353

Hammer, Ernst 75th Infantry Division, 190th Infantry Division 241 650

Hamperl, Josef German Army 522

Hansen, Christian Sixteenth Army X Corps 120 286

Hansen, Eric LIV Corps 325

Hansen, Max Kampfgruppe Hansen 1st SS Panzergrenadier Regiment, 1st SS Panzer Div. 250 482 534 557

Hansen, Ottomar 121st Infantry Division 650

Hardegan, Reinhard U-123 253 453

Hargesheimer, Alfred 4th Company, 2nd SS Panzer Regiment, 2nd SS Panzer Division "Das Reich" 107

Harmel, Heinz 10th SS Panzer Division 255 482

Harnisch, Siegfried German Army 482

Harpe, Josef Army Group North Ukraine 527

Harrendorf, Hermann 96th Infantry Division 650

Harteneck, Gustav 72nd Infantry Division 650

Hartigs, Hans 4th Staffel, Jagdgeschwader 26 59

Hartlieb gennant Walsporn, Max 601st Landesschutzen Division (601st Special Purposes Division) 651

Hartmann, Hans 1st Marine Division 650

Hartmann, Otto 7th Infantry Division 650

Hartmann, Walter 87th Infantry Division 650

Hartmann, Walter 390th Field Training Division, 407th Replacement Division 651

Hartmann, Werner 2nd Marine Division 650

Hass, Siegfried 170th Infantry Division 650

Hasse, Wilhelm 30th Infantry Division 650

Hassenstein, Erich 45th Volksgrenadier Division 650

Hauck, Friedrich Wilhelm 305th Infantry Division 651

Hauffe, Arthur XIII Corps XXV Corps XXXVIII Panzer Corps 46th Infantry Division 527 650

Haus, Georg 17th Infantry Division, 50th Infantry Division 126 650

Hauser, Wolfgang 464th Replacement Division 651

Hauser, Wolfgang-Rudiger 41st Infantry Army 650

Hausser, Paul SS General, Seventh Army II SS Panzer Corps 167 315 403 446 664 650 651

Haverkamp, Wilhelm 711th Infantry Division 651

Hayn, Friedrich LXXXIV Corps 384

Hecht, Max 4th Flak Division, 14th Flak Division 651

Heckmanns, Hans-Juergen 28th Flak Division 651

Heidemeyer, Hans 8th Luftwaffe Field Division 651

Heidkaemper, Otto 464th Field Training Division 651

Heidrich, Reinhard SS General, Head of the Einsatzgruppen 177

Heidrich, Richard 1st Fallschirmjager Division 158

Heidrich, Richard 1st Parachute Division, 7th Air Division 651

Heike, Wolf-Dietrich 14th SS Freiwilligen Division "Galizien" 527

Heilmann, Ludwig 5th Fallschirmjager Division 557

Heilmann, "King" Ludwig 5th Parachute Division 651

Heim, Ferdinand XLVIII Panzer Corps 371

Heimann, Heinrich 1st SS Sturmgeschutze Battalion, 1st SS Panzer Division 281 315

Hein, Willi 5th SS Panzer Division 294

Heine, Siegfried 137th Infantry Division 650

Heinke Kampfgruppe Heinke 255

Heinlein, Georg 291st Infantry Division 651

Heinrichs, Conrad-Oskar 89th Infantry Division, 290th Infantry Division 286 650

Heinrici, Eberhard 1st Staffel, Jagdgeschwader 26 28

Heinrici, Gotthard 16th Infantry Division German Army, Berlin 538 650 765

Heintz, Joachim 984th Grenadier Regiment, 275th Infantry Division 487

Heitz, Walter VIII Corps 241

Heistermann von Ziehlberg, Gustav 28th Jager Division 651

Helbig, Jochen Luftwaffe, 4th Staffel - Lehrgeschwader 1 736

Held, Karl 147th Replacement Division 650

Held, Alfred Luftwaffe, Jagdgeschwader 77 736

Hellmich, Heinz 243rd Infantry Division 384

Helmann, Willi Jagdgeschwader 54 353

Hell, Ernst-Eberhard 15th Infantry Division, 269th Infantry Division 650

Hell, Ernst Eberhardt VII Corps, Sixth Army 56

Heller, Erich 2nd SS Panzer Division 557

Hellmich, Heinz 141st Replacement Division, 141st Reserve Division, 650

Hellmich, Heinz 23rd Infantry Division 177

Hengen, Fritz 331st Infantry Division 651

Henke Kampfgruppe Henke, Hermann Goring Training Regiment 255 482

Henke, Carl 290th Infantry Division 120 650

Henke, Gerhard 30th Infantry Division, 290th Infantry Division 650

Henke, Gerhard 11th Luftwaffe Field Division 651

Henke, Hellmuth Panzer Lehr Division 557

Henneberg 4th Company, 26th Panzer Regiment, 26th Panzer Division 439

Henrici, Waldemar 258th Infantry Division, 443rd Landesschutzen Division, 555th Infantry 650 651

Henze, Albert 30th Infantry Division, 19th Luftwaffe Field Division, 21st Luftwaffe Field 650 651

Herbert, Theodor 15th Flak Division, 20th Flak Division 651

Hermann Master Sergeant, 9th Anti-aircraft Regiment (Motorized) 595

Hermann Colonel, 93rd Infantry Division 650

Hermann, Alfred 263rd Infantry Division 650

Hermann, Harry 6th Parachute Division, 9th Parachute Division 651

Hermann, Paul 264th Infantry Division 650

Hermes, Walter 192nd Regiment, 21st Panzer Division 384

Hernekamp, Karl 12th Infantry Division, 32nd Infantry Division 286 650

Hernekampf, Kurt (Karl?) 210th Infantry Division (Coastal Defense) 650

Herr, Traugott LXXVI Panzerkorps 158

Herrlein, Friedrich 71st Infantry Division 650

Herrmann, Hajo Luftwaffe 765

Hertenstein, Rolf 5th Company, 4th Panzer Regiment, 13th Panzer Division 2nd Panzer Division 218 332 477

Panzer Division Muncheberg 477

Herzog, Kurt XXXVIII Corps 355

Herzog, Kurt 291st Infantry Division 651

Hesse, Max 7th Flak Division 651

Heucke, Werner Corps Detachment E, 251st Infantry Division 650

Heuhner, Werner 416th Infantry Division 651

Heun, Wilhelm 83rd Infantry Division 650

Heun, Wilhelm Infantry Division Schageter (1st RAD Division) 651

Heunert, Iwan 58th Infantry Division 650

Heusinger, Adolf German Army 503

Heuttmann, Adolf 405th Landesschutzen Division 651

Heuttner, Hans 167th Infantry Division 650

Hewelke, Georg 339th Infantry Division 651

Heyda, Korvetten-Kapitaen U-434 291

Heydrich, Reinhard German Intelligence 311 489 538

Heye, Helmuth Admiral Hipper 274

Heyne, Walter 6th Infantry Division, 82nd Infantry Division 650

Hielscher, Edgar 208th Infantry Division 650

Hielscher, Rudolf 258th Infantry Division 650

Hiepe, Hellmuth 413th Replacement Division 651

Hildebrandt, Hans-Georg 715th Infantry Division 651

Hilpert, Karl Army Group Courland 650

Hilpert, Karl Sixteenth Army Army Group North 4

Himer, Kurt 46th Infantry Division, 216th Infantry Division 650

Himmler, Heinrich Replacement Army 650

Himmler, Heinrich Head of the SS 55 177 246 557 765

Hinghofer, Walter 342nd Infantry Division, 717th Infantry Division (Static) 651

Hintz, Johannes 4th Flak Division 651

Hinz 4th Company, 26th Panzer Regiment, 26th Panzer Division 439

Hippel, Ferdinand 34th Infantry Army 650

Hippler, Bruno 329th Infantry Division 651

Hirt, Rudolf 15th Infantry Division 650

Hitter, Alfons 106th Infantry Division, 206th Infantry Division 650

Hitzfeld, Otto 11th Army 200

Hitzfeld, Otto 102nd Infantry Division 650

Hochbaum, Friedrich 34th Infantry Division 650

Hocker, Erich 719th Infantry Division 651

Hocker, Hans-Kurt 17th Luftwaffe Field Division 651

Hoecker, Hans-Kurt 167th Volksgrenadier Division, 258th Infantry Division, 59th Infantry Division 650

Hoefer, Rudolf Fortress Division Stettin 651

Hoefl, Hugo 206th Infantry Division, 39th Infantry Division 650

Hoehne, Gustav 8th Jager Division 651

Hoenmanns, Erich Luftwaffe 736

Hoepner, Erich XVI Corps, Sixth Army 263

Hofbauer, Franz 3rd Company, 72nd Fusilier Battalion 294

Hoffman Colonel, 44th Infantry Division 650

Hoffman, Fritz Luftwaffe 353

Hoffman, Gerhard 1st Flak Division, 4th Flak Division, 9th Flak Division, 15th Flak Division, 651

Hoffman, Heinrich 5th Flotilla T-28 384

Hoffman, Helmuth 62nd Infantry Division 650

Hoffman Kurt 715th Infantry Division, 465th Replacement Division, 384th Infantry Division 651

Hoffman, Paul 147th Reserve Division 650

Hoffman, Paul 342nd Infantry Division, 382nd Field Training Division, 717th Infantry Division 651

Hoffman-Schoenborn Colonel/Major General, 18th Volksgrenadier Division 650

Hoffmeister, Edmund 7th Infantry Division 650

Hoffmeister, Edmund 383rd Infantry Division 651

Hofman, Erich 93rd Infantry Division, 207th Security Division 650

Hofman, Friedrich 9th Infantry Division, 126th Infantry Division, 160th Reserve Division 650

Hofmann, Erich 560th Grenadier Division 651

Hofmann, Rudolf Fifteenth Army 384

Hofmann, Wilhelm Luftwaffe 353

Hohenberg, Werner Jagdgeschwader 2 353

Hohn, Hermann 72nd Infantry Division 294 650

Hohne, Gustav Group Hohne 286

Hohne, Otto Luftwaffe, III KG 54 736

Hollidt, Karl Adolf Sixth Army, XVII Corps, 50th Infantry Division, 52nd Infantry Division 241294 650

Hollweg, Carl 16th Marine Division 650

Holm, Norbert 304th Infantry Division, 357th Infantry Division 651

Holste, Rudolf 4th Cavalry Division 651

Holz, Gunther Tank Destroyer Battalion, 12th Volksgrenadier Division 557

Holzer Der Fuhrer Regiment, 2nd SS Panzer Division 258

Hoppe, Harry 126th Infantry Division, 278th Infantry Division 286 650

Hoppe, Richard German Army 432

Horn, Max 203rd Security Division, 203rd Infantry Division, 214th Infantry Division 355 650

Horn, Max 719th Infantry Division 651

Horster, Hermann Erwin Rommel's personal doctor 540

Hossbach, Friedrich Fourth Army 126

Hossback, Friedrich 31st Infantry Division, 82nd Infantry Division 650

Hoth, Hermann Fourth Panzer Army 371 446

Hrdlicka, Karl 1st Staffel, Jagdgeschwader 2 353

Hube, Hans General, First Panzer Army 294

Hube, Hans Valentin 16th Panzer Division 241

Hube,, Hans Valentin 16th Infantry Division 650

Huebner, Rudolf Infantry Division "Doberitz", 303rd Infantry Division 651

Huehner, Werner 61st Infantry Division 650

Huenten, Maximilian 39th Infantry Division 650

Huether, Gerhard 553rd Grenadier Division 651

Huettner, Hans 167th Volksgrenadier Division 650

Huettner, Hans 703rd Infantry Division 651

Hufenbach, Helmuth 562nd Volksgrenadier Division 651

Huffmann, Helmuth 277th Infantry Division 650

Huffmeier, Friedrich Scharnhorst Fortress Commander, Channel Islands ("Division Kanada") 122 373


Licensing Edit

  • to share – to copy, distribute and transmit the work
  • to remix – to adapt the work
  • attribution – You must give appropriate credit, provide a link to the license, and indicate if changes were made. You may do so in any reasonable manner, but not in any way that suggests the licensor endorses you or your use.
  • share alike – If you remix, transform, or build upon the material, you must distribute your contributions under the same or compatible license as the original.

https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/de/deed.en CC BY-SA 3.0 de Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 de true true


General Hoepner in the People's Court

Your Easy-access (EZA) account allows those in your organization to download content for the following uses:

  • Tests
  • Samples
  • Composites
  • Layouts
  • Rough cuts
  • Preliminary edits

It overrides the standard online composite license for still images and video on the Getty Images website. The EZA account is not a license. In order to finalize your project with the material you downloaded from your EZA account, you need to secure a license. Without a license, no further use can be made, such as:

  • focus group presentations
  • external presentations
  • final materials distributed inside your organization
  • any materials distributed outside your organization
  • any materials distributed to the public (such as advertising, marketing)

Because collections are continually updated, Getty Images cannot guarantee that any particular item will be available until time of licensing. Please carefully review any restrictions accompanying the Licensed Material on the Getty Images website, and contact your Getty Images representative if you have a question about them. Your EZA account will remain in place for a year. Your Getty Images representative will discuss a renewal with you.

By clicking the Download button, you accept the responsibility for using unreleased content (including obtaining any clearances required for your use) and agree to abide by any restrictions.


Erich Hoepner : Nazi Germany - History

The Panzergruppe 4 was formed on 17 February 1941 from the XVI Armeekorps (mot). It was redesignated 4. Panzerarmee on 1 January 1942.

Commanders

Generaloberst Erich Hoepner (15 Feb 1941 - 31 Dec 1941)

Chief of Staff

Oberst Walter Chales de Beaulieu (17 Feb 1941 - 1 Jan 1942)

Operations Officer (Ia)

Major Joachim von Schön-Angerer (17 Feb 1941 - 1 Jan 1942)

Area of operations

France (Feb 1941 - June 1941)
Eastern front, northern sector (June 1941 - Sep 1941)
Eastern front, central sector (Sep 1941 - Dec 1941)

Order of battle (27 June 1941)

LVI. Armeekorps (mot)
- 8. Panzer-Division
- SS-Totenkopf-Division
- 290. Infanterie-Division
- 3. Infanterie-Division (mot)
XXXXI. Armeekorps (mot)
- 6. Panzer-Division
- 1. Panzer-Division
- 36. Infanterie-Division (mot)
- 269. Infanterie-Division

Order of battle (3 Sep 1941)

L. Armeekorps
- Polizei-Division
- 269. Infanterie-Division
XXXXI. Armeekorps (mot)
- 8. Panzer-Division
- 1. Panzer-Division
- 6. Panzer-Division
- 36. Infanterie-Division (mot)

Notable members

Erich Hoepner (Active in the resistance against Hitler and executed after the failure of the July 20 Plot)

SS-Brigadeführer Walter Krüger, commander of 4. SS-Polizei-Panzergrenadier-Division, and Generaloberst Erich Hoepner discussing in October 1941

(Courtesy of Bundesarchiv/Wikimedia, licensed under Creative Commons Attribution ShareAlike 3.0 Germany)

Sources used

Research by Shawn Bohannon
François de Lannoy & Josef Charita - Panzertruppen: German armored troops 1935-1945
Georg Tessin - Verbände und Truppen der deutschen Wehrmacht 1933-1945


Watch the video: The trial of Herman Goering Η δίκη του Χέρμαν Γκέρινγκ


Comments:

  1. Seaward

    Congratulations, your idea is just perfect

  2. Kaori

    News. Don't tell me where I can find more information on this topic?

  3. Voramar

    It was and with me. We can communicate on this theme. Here or in PM.

  4. Konni

    You are not wrong, everything is true



Write a message